Huusari ja Michael Pariisissa #2
On vihdoin aika julkaista kauan odotetun tarinakokonaisuuden seuraava osa. Tämän alku on kirjoitettu jo vuosi sitten ja loppu lisätty äskettäin. En oikein itse tiedä mitä ajatella, mutta menkööt. :D Tässä myös ensimmäinen osa mukana. Jos et tarinaa halua lukea, niin ihan tämän sivun alhaalta löytyy maastoestetunti.
Huusarin näkökulmasta:
- Kultaseni, oletko sinä valmis? Michaelin ääni kantautui ison vaatehuoneemme perältä. Hän oli valitsemassa itselleen kenkiä.
- Odota, laitan vielä kampaukseni! vastasin kylpyhuoneesta. Huokaisin helpotuksesta, että Michael oli suostunut laittamaan tänne suuren peilin, josta kelpasi peilata ja laitella itseään.
- Mä meen jo valitsemaan auton, ja tuon sen pihalle, Michaelin ääni kantautui jostain talon syövereistä. Hymyilin itsekseni ja jatkoin hiusteni laittamista. Yritin parhaani mukaan saada itseäni hienoksi, sillä olimme menossa syömään Pariisiin, erittäin hienoon ravintolaan. Muuta en tiennyt, sillä Michael ei suostunut paljastamaan minulle suunnitelmiaan. Olin valinnut ylleni uppouuden mekkoni: syvän sinisen mekon, joka ylettyi polviin asti. Valitsin koruksi helmet, jotka sain Michaelilta lahjaksi, kun menimme kihloihin. Helmissä oli aidot timantit ja ne olivat upeat. Sieppasin matkalla alakertaan kirjekuori laukkuni. En ollut varma tarvitsenko sitä, mutta otin varalta sen matkaani. Avasin ulko-ovemme ja astuin raikkaaseen kevätilmaan. Henkäisin ihastuksesta, kun näin rakkaani nojailevan rennosti harmaan lamborghini reventoniimme. Hänellä oli yllään tumma neule ja siihen sopivat farkut. Hiukset hän oli sipaissut rennosti ylös. Ihailin näkymää hetken, kunnes astelin portaat alas ja kävelin suoraan Michaelin syliin. Michael painoi huulensa huuliani vasten.
- Noniin rakastavaiset! Ralli on karkuteillä, samoin Disa. Riina tiputti juuri Bellan monen monta kertaa selästään, Asta kiusaa hoitajia. Bella rukka, kun ei osaa enää ratsastaa! Ei auta, vaikka miten neuvoisi! Voitte lähteä rauhassa, kyllä me pärjäämme! Nauttikaahan illastanne! Meidän vuoro on ensi kerralla! Kristianin huvittunut ääni kantautui selkämme takaa.
- Neuvoisi! Kattia kanssas! Sä vaan nauroit mulle, etkä yhtään auttanut, ihan tyhmä oot! Bellan tuohtunut ääni kantautui Kristianin selän takaa.
- Vai tyhmä? Sä olit vaan niin huvittava näky siellä selässä. Semmoinen söpö pikku rouva, Kristian naureskeli.
- Pikku rouva? Sietäisit hävetä! Bella tiuskaisi ja lähti kävelemään suuttuneen Kastanjantallia kohden.
- Eläs nyt suutu muru! Kristian harppoi Bellan kiinni ja sieppaisi hänet syliinsä. Bella ei ehtinyt tekemään mitään, kun Kristian jo suuteli tätä.
- Niin, siis miten se nyt olikaan? Mä en nyt aina ymmärrä teitä rakastavaisia lapsosia! Michael naureskeli.
- Menkääs nyt! Bellan naurava ääni kantautui Kristianin sylin lumoissa. Sen sanottuaan pariskunta jatkoi hempeilyään.
- Hei rakastavaiset! Me saatiin Ralli ja Disa kiinni, Mimmin ääni kantautui tallin luota. Hymyilin. Hoitajaporukka oli ilmestynyt seuraamaan tallin ovelle meidän touhujamme.
- Hei, annetaans noille hetkeksi puhuttavaa! Michael keksi ja sieppasi minut karhunsyleilyynsä. En ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtuu, kun Michael suutelikin jo täyttä päätä minua. Hetken kuluttua hän laski minut sylistään, mutta piti kättään suojelevasti ensin hartioillani, kunnes laski hiljalleen alemmas sitä. Hoitajat hihittelivät keskenään, mutta Kristian ja Bella eivät näyttäneet edes huomaavan sitä, niin keskittyneitä he olivat toisiinsa.
- Prinsessani, astuhan sisään, niin pääsemme matkaan! Michael hymyili minulle valloittavaa hymyään ja avasi auton oven minulle. Koska auto oli lamborghini, niin ovi aukesi ylöspäin. Yritin istahtaa mustalle nahkapenkki sisustukselle mahdollisimman sievästi. Michael sulki oven ja kiersi omalle puolelleen.
Lähdimme ajamaan pois päin tilalta hiljaisuuden vallitessa ympärillämme. Vaivuin omiin ajatuksiini. Michaelin syntymäpäivä olisi pian ja halusin järjestää hänelle jotain kivaa, sellaista mistä hän pitäisi. Entä jos lähtisimme jonnekin ulkomaille hotelliin yöksi? Kentien Suomeen? Tai jos ostaisin hänelle uuden auton? Mitä minä keksin? Kenties lemmenloma jossain salaisessa saaressa? Hei, siinä on ideaa! Lemmenloma salaisessa saaressa! Lähtisivätköhän Kristian ja Bella matkaan, he ovat sen ansainneet. Heidän lapsensakin syntyy pian ja minusta tulee onnellinen täti.
- Mitä prinsessa miettii? Michaelin kysyvä ääni keskeytti ajatukseni. Punastuin. En kehtaisi paljastaa, mitä ajattelin. Mitähän Michael ajattelisi jos tietäsi haaveeni? Mitä sanon?
- En mitään ihmeellisempää, mutisin punaisena ja katselin maisemia. Olin huono valehtelmaan. Michael nosti kulmiaan ja katseli minua miettiväisenä. Pidin katseeni tiukasti tiessä, enkä suostunut vilkaisemaankaan Michaelia. Automme hyrräsi tasaisen kevyesti tietä pitkin. Unelmieni auto, jonka olin ostanut Michaelille.
- Minä odotan vastaustasi! Michael tokaisi kärsimättömänä. Pysyin hiljaa, sillä en tiennyt mitä vastata. Michael ryhtyi naputtelemaan sormillaan kärsimättömästi auton rattia, koska tiesi etten pitänyt siitä. Jos vaan sanoisin, että mietin että kenties mekin voitasiin tai siis jos meille vaikka, mitä mitä mä sanon? Että suunnittelen kesän leirejä? Ei mene läpi.
- Mietin vaan, että minne olemme matkalla? Miksi minun piti ottaa matkatavarat mukaan? vastasin, mutta pidin edelleen katseeni tiessä. Michael nosti kulmiaan, mutta luovutti lopulta. Hän ei saisi selville mitä mietin, hän tiesi sen.
- Ollaan matkalla Pariisiin syömään ravintolaan ja sitten, enpäs kerrokkaan! Michael naureskeli.
- Että sä oot kans yhen sortin.. En ehtinyt sanomaan lausettani loppuun, koska Michael keskeytti minut suutelemalla.
- Hei! Me ollaan kohta ojassa, jos sä et keskity ajaan sitä autoa! Tää on hei lamborghini! tempauduin kauhistuneena irti ja tarrasin penkistä kiinni.
- Vai oikein lamborghini? Mutta entä jos mulla onkin vieressä jotain kallisarvoisempaa? Maailman kaunein ja arvokkain timantti. Minun rakkaani! Michael irrottautui naureskellen ja keskittyi ajamaan autoa. Toivottavasti Michael ei suuttunut minulle, ajattelin. Mutta, miten minä voisin kertoa hänelle haaveistani?
*****************************************************************************************************************************************
Loppumatka meni hiljaisuuden vallitessa. Saapuessamme Pariisiin, en voinut olla ihailematta sen näkymiä. Huokaisin onnellisena. Michael vilkaisi minua hymyillen ja ajoi auton hienostuneen näköisen ravintolan eteen. Samassa automme viereen ilmestyi kaksi poikaa, jotka avasivat meille ovet. Michael antoi avaimensa toiselle heistä. Samassa minulle valkeni, miksi. Nämä pojat ajaisivat automme syöntimme ajaksi parkkiin, ja toisivat sitten takaisin syötyämme. Kävelimme käsikynkässä kohti suurta ovea, jota vahti vahtimestari. Hän avasi meille oven ja astuimme sisään. Hovimestari tuli ottamaan takkimme ja kysyi nimeämme. Michaelin vastastattua meidät ohjattiin suurten ikkunoiden luona olevaan pöytään. Auringon valossa välkehtiva Seine- joki oli upea ilmestys. Taustalla kohoavat Eiffel- torni ja Riemukaari loivat eräänlaista tunnelmaa. Ihailin maisemia ja haaveilin tulevasta. Michael oli istunut minua vastapäätä ja tarkkaili ilmeitäni. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin maiseman ihailua. Sivusilmällä ihailin samalla Michaelia ja olin onnellinen, että hän oli minun. Lähipöydissä istuvat naiset olivat huomanneet meidän saapumisemme ja Michaelin komeuden. Eräskin lähipöydän rouva sipaisi hiuksiaan ja yritti tehdä vaikutusta Michaeliin.
- Muru, haluatko nähdä ruokalistankin? Vai aijotko istua siinä koko päivän ja katsoa ikkunasta pihalle? Michael hymyili valloittavaa hymyään. Lähellä istuvassa pöydässä oleva nainen huokaisi kuuluvasti.
- Tämä on mahtava maisema! Mistä sä tälläisen ravintolan löysit? vastasin Michaelille. Michael hymyili minulle ja ojensi menun pöydän ylitse.
- Mitä sä ajattelit tilata? kysyin varovaisesti Michaelilta. En tiennyt läheskään kaikkia menun ruokia.
- Sisäfilettä, mitä sinä? Michael vastasi ja tutkaili menua.
- En kai mä tiedä. Päätä sinä mun puolesta? vastasin.
Odottaessamme ruokamme Michael tarttui käsistäni kiinni ja suuteli niitä. Lähipöytien naisten ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Hymyilin onnellisena.
*****************************************************************************************************************************************
Syötyämme ruokamme, oli ilta hämärtynyt juuri sopivasti. Lähdimme kävelemään pitkin Pariisin katuja. Kaupunki oli valaistu taitavasti. Michael johdatti meidät kohti valaistua Eiffeliä. Olimme niin toistemme lumoissamme, ettemme huomanneet edes saapuvamme perille, saati sitä, että Eiffelin hissipoika odotti meitä. Michael sieppasi minua vyötäsiltä kiinni ja painoi huulensa vasten huuliani.
- Kröhöm. Est-ce que gentilshommes à venir à bord? Pour admirer la vue du haut de la Tour Eiffel? C'est un lieu idéal pour montrer son amour! hissipoika keskeytti puuhamme. Nauraen irtaannuimme toisistamme. Yritin lähteä kävelemään kohti hissiä, mutta en ehtinyt ottamaan kahta askelta enempään, kun minut siepattiin jo lämpimään syliin. Vatsani pohjassa liitelivät perhoset. Tästä illasta oli tulossa jotain ikimuistoista! Hymyillen käänsin katseeni suoraan Michaelin leukaan. Michael asteli jämäkin askelin kohti hissiä, joka veisi meidät Eiffelin huipulle. Michael on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja lihaksikas. Mies oli pitempi kuin minä, juuri sen verran pitempi, että mahdun kävelemään hänen kainalossaan.
- Ici, vous allez, et entrez dans la, hissipoika ohjasi meidät hissille. Matka kohti korkeuksia alkoi. Michael tiesi minun kärsivän korkeanpaikan kammosta, niimpä hän ei laskenutkaan minua alas sylistään, vaan piti lujasti kiinni. Siitä olin onnellinen, sillä Michaelin syli oli lämmin ja sain samalla haistella tämän partavettä. Aika tuntui menevän nopeasti ja pian olimmekin Eiffelin ylimmässä kerroksessa. Michael laski minut hetkeksi alas turvallisesta sylistään. Lähdin huterin jaloin kävelemään kohti kaidetta, josta näkisin Pariisin loistossaan. Kurkistin alas ja laitoin kiireellä silmät kiinni. Ei, en vain uskaltaisi katso alas.
- La valeur de gentilshommes, je vais partir maintenant pour un certain temps et revenir plus tard et vous chercher, hissipojan ääni kuului takaani.
- Merci! Etes-vous tout comme nous d'accord? Michaelin ääni vastasi. En kiinnittänyt keskusteluun sen enemään huomiota, vaan keskityin siihen, että uskaltaisinko vilkaista maisemia. Avasin toisen silmäni varoivaisesti ja sitten toisen, kunnes suljin ne saman tien. Olin niin keskittynyt pelkooni, etten ollut huomannut Michaelin lähestymistä. Niimpä kiljaisin, kun Michael laski kätensä hellästi hartioilleni. Täristen kauhusta syöksyin Michaelin syleilyyn. Tämä silitti rauhoittavasti selkääni ja kietoi sitten kätensä ympärilleni.
- Ei mitään hätää kulta, se olen vain minä, miehesi Michael Daniel Rosewood. Muistatko vielä minut? Ei mitään hätää muru! Michaelin naureskeleva ääni puheli korvaani. Huokaisin helpotuksesta ja käännyin ympäri. Michael irrotti otteensa minusta, mutta sieppasin äkkiä hänen kätensä takaisin vyötäisilleni. Lämmin henkäisy hyväili korvani juurta. Keskityin maisemaan. Se oli upea, sillä koko Pariisi oli valaistu loistoonsa! Riemukaaren tunnelmallinen valaistus, tummana virtaava Seine, Louvren taidemuseo, loivat oman tunnelmansa. Ihailin hetken ajan Seineä, jota pitkin etenivät hiljalleen pienet veneet, joissa istuivat rakastavaiset. Eiffelin juurella parveili ihmisiä ihailemassa tornia. Hymyillen siirsin katseeni kohti Pariisin katuja, valaistuja katuja. Erilaiset putiikit, ravintolat ja kahvilat reunustivat katuja. Maisema sai minut muistamaan, miksi olimmekaan asettuneet juuri Ranskaan. Ajatukseni keskeytyivät, kun Michael kysyi minulta jotain. En kuullut, joten jouduin kysymään mitä hän sanoi.
- Oletko sä onnellinen Huusari? Michael toisti kysymyksensä.
- Ai että oonko? Oon mä! Mulla on maailman upein, parhain, komein ja rakkain mies ja iso hevostila ja iso kartano ja koiria ja kissoja ja kaneja ja lampaita tulossa kohta ja musta tulee kohta täti ja pääsen taas pitkästä pitkästä aikaa kisaamaan jaja meille on tulossa uusia hevosia ja Kuunpihatot valmistuu ja puolimaneesi ja nurmikenttä! Mitä muuta vielä voisi nainen toivoa? vastasin hymyillen ja käännyin katsomaan hetkeksi Michaelia. Michaelin kasvoille levisi hitaasti hymy, jota rakastin.
*****************************************************************************************************************************************
Michaelin näkökulmasta:
Paremmin kuin loistavasti menneen ensimmäisen lomapäivän ja yön jälkeen vein vaimoni hotellin aamupalalle, sillä tiesin kokemuksesta tämän rakastavan hotellien aamupaloja. Suunnitelmissani oli pitää Huusari poissa hevosten ja muiden eläinten luota edes nämä kolme päivää, mutta kysymyshän kuuluikin, miten? Ei ole mikään helppo tehtävä pitää Huusarin kaltaisia naisia poissa rakastamiensa eläinten luota, saati sitten saada edes puoleksi tunniksi ottamaan aurinkoa rannalle tai ylipäätään rentoutumaan! Milloinkahan viimeksi olen päässyt nauttimaan vaimoni seurasta täysillä edes yhden päivän ilman, että seuraamme olisi liittynyt miljoona muuta ihmistä?
- Mitä sä mietit? hurmaava hymy kiinnitti huomioni. Käänsin hymyillen kasvoni vaimooni päin.
- Mietin vain sitä, että miten voisin saada sinut hetkeksi rentoutumaan, edes puoleksi tunniksi? Miten olisi vaikka rannalla lekottelu? katsoin tarkkaan vaimoni ilmettä.
- Son tylsää! Sitä paitsi auringossa makaamisesta voi saaha vaa huonolla tuurilla ihosyövän, Huusari tyrmäsi ehdotukseni. Niimpä niin. Huusari on niitä naisia, joka ei paikallaan kauaa viihdy. Yleensä hän haluaa tehdä jotain, eikä vaan istua paikallaan.
- Miten ois eläinpuistossa käynti? Tuola oli mainosta jostain sellasesta, Huusari jatkoi hymyillen. Sinne meni se haave saada tämä neito pysymään poissa eläinten luota edes hetkeksi aikaa! Muistaakohan hän ollenkaan kohta enää, että kaksikin voi aikaa viettää ilman eläimiä.
- Miten ois jos ekaks mentäs vaa rennosti syömää? Mä toivon, että saisin viettää kanssasi aikaa edes hetken, jos arvon rouva suo minulle hetken? väläytin hymyn ja ojensin käteni kumartaen Huusarin suuntaan.
- Sopii! Venaa, mä näytän ihan hirveältä! Laitan äkkiä hiukset. Mitä mä laitan päälle? Mitä me ollaan menossa tekee? Huusari hämmentyi. Toisinaan oli hauska huomata, kuinka helposti saikaan Huusarin hämmennyksiin, mutta aina se ei kivaa ollut.
- Aamupalalle mennään ensimmäiseksi ja josko sitten lähettäisiin vain kävelemään kaupungille ja katseleen maisemia? hymähdin. Samassa nainen oli jo kadonnut kylpyhuoneen puolelle, enkä voinut kuin jäädä odottamaan tätä.
Naisilla tunnetusti kestää laittaa itsensä valmiiksi, eikä Huusari ole poikkeus silloin kun innostuu itseään laittamaan. Ei hänen kyllä koskaan tarvitsisi laittaa itseään, koska on upea nainen jo valmiiksi. Kuullessani kylpyhuoneen oven käyvän, käännyin ympäri henkäistäkseni syvään. Ovesta astui häikäisevän upea vaimoni kesämekossa ja tummat kiharansa ylös laitettuna. Yllään hällä oli vielä hänelle ostamani korut, sekä balleriinat. Parilla harppauksella olin päässyt vaimoni luo ihastelemaan hänen kauneuttaan. Miksi näitä hetkiä ei useammin ollut?
Kävellessämme Pariisin keskustassa en voinut olla kääntymättä välillä ihailemaan toisen kauneutta. Sivusilmällä saatoin nähdä kuinka muut miehet kääntyivät välillä Huusarin perään vilkaisemaan. Eikö heillä äly riittänyt, että vaimoni on varattu minulle? Huusari on luonteeltaan vaatimaton, joten pienetkin huomionosoitukset saavat hänet lähes poikkeuksetta hämilleen. Sen verran ärsytti perään katsovat miehet, että täytyi kokeilla lopettavatko he jos osoitan rakkautta Huusaria kohtaan. Vilkaistessani ärtyneenä katsojien suuntaan, havahtui Huusarikin ihmettelemään mitä tapahtuu. Ilmeisesti hän ei ollut edes huomannut katselijoita.
- Ai häh? Mä en ees huomannut et joku kattoo! Tiiäkkö mitä, sua tässä naiset töllää. Yks on nii komea, että mustasukkaseks vois melekee ruveta! Hei kato kuin upee sormus! WAU! Huusari hymyili kainalossani. Tiukensin otettani naisesta ja suuntasin katseeni vitriiniin, jonne nainen osoitti. Kieltämättä sormus näytti upealta.
- Jaahas, vai sormuksia sitä vaa katellaan! Eikö vihkosormus riitä? Hyvä on, tuuhan, mennään ostaan se!
- Doddi, minne sitte? hymyilevä vaimoni kääntyi katsomaan suoraan silmiini.
- Miten ois kävelylenkki Pariisin keskustassa? hymähdin.
- Ehottomasti! Mihin suuntaan? Huusari lähti jo liikenteeseen, joten sain ottaa muutaman juoksuaskeleen, jotta saisin tämän kiinni ennenkuin hän ehtisi mennä hukkaan.
- Stop tykkänään, oota nyt hetkinen, nauroin.
- En aatellu koko päivää joutua juokseen sun perässä, joten miten ois tänään semmonen rauhallinen kävelylenkki, sitten vaikka shoppailua ja romanttinen ruokailu, jos arvon rouva sallii? jatkoin.
-. Passaa, kuulostaa hauskalta, joten ois sit viisainta toteuttaa nää, Huusari vastaa yllätyksekseni. Luulin joutuvani taistelemaan tästä asiasta, mutta en onneksi.
*****************************************************************************************************************************************
- Kuule, voitasko me joskus mennä muulloinki lomalle jonneki? Taisiis ei mitään sittenkään, Huusarin hiljainen ääni keskeytti ajatukseni.
- Tottakai! Minne haluaisit? katsoin kysyvästi naiseen.
- Emmää tiiä, hän vastasi.
- Hei! Mää kyllä toivoisin et sää sanosit minne haluiaisit niin voisin järjestää joskus, joten anti tulla, käännän katseeeni tiestä suoraan Huusarin silmiin.
- Muista sit et sää ajat! Huusari toteaa.
- Ja mä venaan, et sä kerrot minne haluat
- Minne sää haluat?
- Naiset ensin
- No ei kyllä täsä asiasa
- Miks muka ei?
- Siks ku mä en oikiasti tiiä
- Mä tiiän et sulla on joku salanen haave
- Suomen lappiin talvella
*****************************************************************************************************************************************
Saapuessamme takaisin kolmen lomapäivän jälkeen tilallemme, kurvasin huvin vuoksi autolla koko tilan läpi.
- HEI EIKS TOI OLLUKKI SANNI? Huusarin nauru keskeytti hetkeksi huomioni tarhassa laukkaavasta Rellasta.
- Misä, mitä? Oot muuten teheny upeaa jälkeä Rellan kans! Sehän on ihan sikke hyväs lihaskunnossa! ihastelin vaimoni kisaratsua.
- Tuola Kastemaneesin tykönä olevalla valkosella puupenkillä. Nii sielä se istu sen poikakaverinsa Leon kainalosa. Sitä ihimettelen ku Della näytti seisovan vieres varsin tylsistyneenä, et taitaa kohta nuoripari saaha jalat alle ku tuo tamma pistää töpinäks, Huusari nauroi.
- Rellan kunto on kyllä sun ansiota! Kukakohan se valmentaakaan meitä aina ja treenaa Rellaa usein? Huusari jatkoi hymyillen ja katsoi silmiin.
- Jaa Emmiki näyttää löytäneen jonku mukavalmentaan sitä Sirun kans? Ettei vaan nuori rakkaus kohta leiskuis ku tuohon mallii korjataa toisten istuntaa? hymähdin. Kastanjankentän tapahtumat näyttivät varsin mielenkiintosilta, joten löin kaasun pohjaan ja jatkoimme matkaa kohti talleja.
- Mites se Minka tuonne eksyny? Vihoin seki tuo näytille sitä sen Eliaskohan se oli? Emmillä mun kuulemien mukkaan Kaapo Andersson- Nilsson. Minkalla Elias, jota se ei kyllä myönnä, mut tuo näyttää siltä et joku koittaa hämätä täsä asiasa, Huusari nauroi ja osoitti ulkoratsastuskenttiä ympyröiviä istutuksia.
- Jaahas, onko vielä jotain muuta mitä en tiiä ja pitäs tietää? hymähdin.
- Noo, Sarallahan on Kassu, jos et tienny. Ja ne on vallannut Kastanjan heiniksen käyttöön. Suosittelisin oleen menemättä sinne jos kuuluu vähäkään hihitystä, Huusari kertoi.
- Mistä ihimeestä tiiät nää kaikki? ihmettelin.
- Oon niin palio Kastanjas ku sieläki riittää hommia ja te kaikki muut ootta muissa talleissa. Nii Kastanjas kuulee ja näkkee vähä kaikenlaista, Huusari selitti.
- Ai joo en yhtään ihmettele. Muistan sen yhenki kerran ku jotku oli valavonu vissii pikkasen liikaa..
" Sitten kuuluu ääni, kun hammaspeikko laukkaa sateenkaareen Huusari Riinan selässä. Ja Huusari tietty ykssarvinen", Emmi selitti nauraen. Ööh?
" Hei, onks ne viime aikoina ollu pilvilinnoisa? Non kyllä aika söötti pariskunta! " Saran ääni jatkoi. Ketkä ne?
" Joo Huusarihan totes eilen, et se on lähössä matkoille, muka työmatkalle. Taatusti joku romanttinen loma Michaelin kans jossain niien salasella mökillä tai niien huvipurjeella! " Minka totesi.
" Joo, en yhtään ihimettelis! On kyllä jo aikaki niienki päästä joskus lomalle! " Sanni hymyili. Totta, mutta mistä ihmeestä he arvasivat, että ollaan menossa lomalle? Onneksi harva tietää missä huvipurtemme on, niin saadaan rauhassa nauttia elämästä. Siinä asiasa tytöt on kyllä oikiasa, et on jo aikaki lähteä lomalle. Huusari vielä väsyttää ittensä kokonaan tuolla menolla! Pilvilinnat kuulostaa joltain mitä vois toteuttaa.
- Mitä sää oikein mietit? Huusari hymyili kauniina vieressä.
- Sitä että kuin onnellinen mää oon!
- No?
- Je t'aime Huusari
- Je t'aime!
Suomennoksia:
Est-ce que gentilshommes à venir à bord? Pour admirer la vue du haut de la Tour Eiffel? C'est un lieu idéal pour montrer son amour! = Haluaako herrasväki tulla kyytiin? Ihailemaan Eiffelin huipulta näkymiä? Siellä on mahtava paikka osoittaa rakkauttaan!
Ici, vous allez, et entrez dans la = Olkaa hyvät, ja astukaa sisään
La valeur de gentilshommes, je vais partir maintenant pour un certain temps et revenir plus tard et vous chercher = Arvon herrasväki, minä poistun nyt hetkeksi ja palaan myöhemmin hakemaan teidät
Merci! Etes-vous tout comme nous d'accord? = Kiitoksia! Onko kaikki niinkuin sovimme?
Je t'aime Huusari = Rakastan sinua Huusari!
Huusarin näkökulmasta:
- Kultaseni, oletko sinä valmis? Michaelin ääni kantautui ison vaatehuoneemme perältä. Hän oli valitsemassa itselleen kenkiä.
- Odota, laitan vielä kampaukseni! vastasin kylpyhuoneesta. Huokaisin helpotuksesta, että Michael oli suostunut laittamaan tänne suuren peilin, josta kelpasi peilata ja laitella itseään.
- Mä meen jo valitsemaan auton, ja tuon sen pihalle, Michaelin ääni kantautui jostain talon syövereistä. Hymyilin itsekseni ja jatkoin hiusteni laittamista. Yritin parhaani mukaan saada itseäni hienoksi, sillä olimme menossa syömään Pariisiin, erittäin hienoon ravintolaan. Muuta en tiennyt, sillä Michael ei suostunut paljastamaan minulle suunnitelmiaan. Olin valinnut ylleni uppouuden mekkoni: syvän sinisen mekon, joka ylettyi polviin asti. Valitsin koruksi helmet, jotka sain Michaelilta lahjaksi, kun menimme kihloihin. Helmissä oli aidot timantit ja ne olivat upeat. Sieppasin matkalla alakertaan kirjekuori laukkuni. En ollut varma tarvitsenko sitä, mutta otin varalta sen matkaani. Avasin ulko-ovemme ja astuin raikkaaseen kevätilmaan. Henkäisin ihastuksesta, kun näin rakkaani nojailevan rennosti harmaan lamborghini reventoniimme. Hänellä oli yllään tumma neule ja siihen sopivat farkut. Hiukset hän oli sipaissut rennosti ylös. Ihailin näkymää hetken, kunnes astelin portaat alas ja kävelin suoraan Michaelin syliin. Michael painoi huulensa huuliani vasten.
- Noniin rakastavaiset! Ralli on karkuteillä, samoin Disa. Riina tiputti juuri Bellan monen monta kertaa selästään, Asta kiusaa hoitajia. Bella rukka, kun ei osaa enää ratsastaa! Ei auta, vaikka miten neuvoisi! Voitte lähteä rauhassa, kyllä me pärjäämme! Nauttikaahan illastanne! Meidän vuoro on ensi kerralla! Kristianin huvittunut ääni kantautui selkämme takaa.
- Neuvoisi! Kattia kanssas! Sä vaan nauroit mulle, etkä yhtään auttanut, ihan tyhmä oot! Bellan tuohtunut ääni kantautui Kristianin selän takaa.
- Vai tyhmä? Sä olit vaan niin huvittava näky siellä selässä. Semmoinen söpö pikku rouva, Kristian naureskeli.
- Pikku rouva? Sietäisit hävetä! Bella tiuskaisi ja lähti kävelemään suuttuneen Kastanjantallia kohden.
- Eläs nyt suutu muru! Kristian harppoi Bellan kiinni ja sieppaisi hänet syliinsä. Bella ei ehtinyt tekemään mitään, kun Kristian jo suuteli tätä.
- Niin, siis miten se nyt olikaan? Mä en nyt aina ymmärrä teitä rakastavaisia lapsosia! Michael naureskeli.
- Menkääs nyt! Bellan naurava ääni kantautui Kristianin sylin lumoissa. Sen sanottuaan pariskunta jatkoi hempeilyään.
- Hei rakastavaiset! Me saatiin Ralli ja Disa kiinni, Mimmin ääni kantautui tallin luota. Hymyilin. Hoitajaporukka oli ilmestynyt seuraamaan tallin ovelle meidän touhujamme.
- Hei, annetaans noille hetkeksi puhuttavaa! Michael keksi ja sieppasi minut karhunsyleilyynsä. En ehtinyt edes tajuta, mitä tapahtuu, kun Michael suutelikin jo täyttä päätä minua. Hetken kuluttua hän laski minut sylistään, mutta piti kättään suojelevasti ensin hartioillani, kunnes laski hiljalleen alemmas sitä. Hoitajat hihittelivät keskenään, mutta Kristian ja Bella eivät näyttäneet edes huomaavan sitä, niin keskittyneitä he olivat toisiinsa.
- Prinsessani, astuhan sisään, niin pääsemme matkaan! Michael hymyili minulle valloittavaa hymyään ja avasi auton oven minulle. Koska auto oli lamborghini, niin ovi aukesi ylöspäin. Yritin istahtaa mustalle nahkapenkki sisustukselle mahdollisimman sievästi. Michael sulki oven ja kiersi omalle puolelleen.
Lähdimme ajamaan pois päin tilalta hiljaisuuden vallitessa ympärillämme. Vaivuin omiin ajatuksiini. Michaelin syntymäpäivä olisi pian ja halusin järjestää hänelle jotain kivaa, sellaista mistä hän pitäisi. Entä jos lähtisimme jonnekin ulkomaille hotelliin yöksi? Kentien Suomeen? Tai jos ostaisin hänelle uuden auton? Mitä minä keksin? Kenties lemmenloma jossain salaisessa saaressa? Hei, siinä on ideaa! Lemmenloma salaisessa saaressa! Lähtisivätköhän Kristian ja Bella matkaan, he ovat sen ansainneet. Heidän lapsensakin syntyy pian ja minusta tulee onnellinen täti.
- Mitä prinsessa miettii? Michaelin kysyvä ääni keskeytti ajatukseni. Punastuin. En kehtaisi paljastaa, mitä ajattelin. Mitähän Michael ajattelisi jos tietäsi haaveeni? Mitä sanon?
- En mitään ihmeellisempää, mutisin punaisena ja katselin maisemia. Olin huono valehtelmaan. Michael nosti kulmiaan ja katseli minua miettiväisenä. Pidin katseeni tiukasti tiessä, enkä suostunut vilkaisemaankaan Michaelia. Automme hyrräsi tasaisen kevyesti tietä pitkin. Unelmieni auto, jonka olin ostanut Michaelille.
- Minä odotan vastaustasi! Michael tokaisi kärsimättömänä. Pysyin hiljaa, sillä en tiennyt mitä vastata. Michael ryhtyi naputtelemaan sormillaan kärsimättömästi auton rattia, koska tiesi etten pitänyt siitä. Jos vaan sanoisin, että mietin että kenties mekin voitasiin tai siis jos meille vaikka, mitä mitä mä sanon? Että suunnittelen kesän leirejä? Ei mene läpi.
- Mietin vaan, että minne olemme matkalla? Miksi minun piti ottaa matkatavarat mukaan? vastasin, mutta pidin edelleen katseeni tiessä. Michael nosti kulmiaan, mutta luovutti lopulta. Hän ei saisi selville mitä mietin, hän tiesi sen.
- Ollaan matkalla Pariisiin syömään ravintolaan ja sitten, enpäs kerrokkaan! Michael naureskeli.
- Että sä oot kans yhen sortin.. En ehtinyt sanomaan lausettani loppuun, koska Michael keskeytti minut suutelemalla.
- Hei! Me ollaan kohta ojassa, jos sä et keskity ajaan sitä autoa! Tää on hei lamborghini! tempauduin kauhistuneena irti ja tarrasin penkistä kiinni.
- Vai oikein lamborghini? Mutta entä jos mulla onkin vieressä jotain kallisarvoisempaa? Maailman kaunein ja arvokkain timantti. Minun rakkaani! Michael irrottautui naureskellen ja keskittyi ajamaan autoa. Toivottavasti Michael ei suuttunut minulle, ajattelin. Mutta, miten minä voisin kertoa hänelle haaveistani?
*****************************************************************************************************************************************
Loppumatka meni hiljaisuuden vallitessa. Saapuessamme Pariisiin, en voinut olla ihailematta sen näkymiä. Huokaisin onnellisena. Michael vilkaisi minua hymyillen ja ajoi auton hienostuneen näköisen ravintolan eteen. Samassa automme viereen ilmestyi kaksi poikaa, jotka avasivat meille ovet. Michael antoi avaimensa toiselle heistä. Samassa minulle valkeni, miksi. Nämä pojat ajaisivat automme syöntimme ajaksi parkkiin, ja toisivat sitten takaisin syötyämme. Kävelimme käsikynkässä kohti suurta ovea, jota vahti vahtimestari. Hän avasi meille oven ja astuimme sisään. Hovimestari tuli ottamaan takkimme ja kysyi nimeämme. Michaelin vastastattua meidät ohjattiin suurten ikkunoiden luona olevaan pöytään. Auringon valossa välkehtiva Seine- joki oli upea ilmestys. Taustalla kohoavat Eiffel- torni ja Riemukaari loivat eräänlaista tunnelmaa. Ihailin maisemia ja haaveilin tulevasta. Michael oli istunut minua vastapäätä ja tarkkaili ilmeitäni. En antanut sen häiritä, vaan jatkoin maiseman ihailua. Sivusilmällä ihailin samalla Michaelia ja olin onnellinen, että hän oli minun. Lähipöydissä istuvat naiset olivat huomanneet meidän saapumisemme ja Michaelin komeuden. Eräskin lähipöydän rouva sipaisi hiuksiaan ja yritti tehdä vaikutusta Michaeliin.
- Muru, haluatko nähdä ruokalistankin? Vai aijotko istua siinä koko päivän ja katsoa ikkunasta pihalle? Michael hymyili valloittavaa hymyään. Lähellä istuvassa pöydässä oleva nainen huokaisi kuuluvasti.
- Tämä on mahtava maisema! Mistä sä tälläisen ravintolan löysit? vastasin Michaelille. Michael hymyili minulle ja ojensi menun pöydän ylitse.
- Mitä sä ajattelit tilata? kysyin varovaisesti Michaelilta. En tiennyt läheskään kaikkia menun ruokia.
- Sisäfilettä, mitä sinä? Michael vastasi ja tutkaili menua.
- En kai mä tiedä. Päätä sinä mun puolesta? vastasin.
Odottaessamme ruokamme Michael tarttui käsistäni kiinni ja suuteli niitä. Lähipöytien naisten ilmeet olivat näkemisen arvoisia. Hymyilin onnellisena.
*****************************************************************************************************************************************
Syötyämme ruokamme, oli ilta hämärtynyt juuri sopivasti. Lähdimme kävelemään pitkin Pariisin katuja. Kaupunki oli valaistu taitavasti. Michael johdatti meidät kohti valaistua Eiffeliä. Olimme niin toistemme lumoissamme, ettemme huomanneet edes saapuvamme perille, saati sitä, että Eiffelin hissipoika odotti meitä. Michael sieppasi minua vyötäsiltä kiinni ja painoi huulensa vasten huuliani.
- Kröhöm. Est-ce que gentilshommes à venir à bord? Pour admirer la vue du haut de la Tour Eiffel? C'est un lieu idéal pour montrer son amour! hissipoika keskeytti puuhamme. Nauraen irtaannuimme toisistamme. Yritin lähteä kävelemään kohti hissiä, mutta en ehtinyt ottamaan kahta askelta enempään, kun minut siepattiin jo lämpimään syliin. Vatsani pohjassa liitelivät perhoset. Tästä illasta oli tulossa jotain ikimuistoista! Hymyillen käänsin katseeni suoraan Michaelin leukaan. Michael asteli jämäkin askelin kohti hissiä, joka veisi meidät Eiffelin huipulle. Michael on ruumiinrakenteeltaan pitkä ja lihaksikas. Mies oli pitempi kuin minä, juuri sen verran pitempi, että mahdun kävelemään hänen kainalossaan.
- Ici, vous allez, et entrez dans la, hissipoika ohjasi meidät hissille. Matka kohti korkeuksia alkoi. Michael tiesi minun kärsivän korkeanpaikan kammosta, niimpä hän ei laskenutkaan minua alas sylistään, vaan piti lujasti kiinni. Siitä olin onnellinen, sillä Michaelin syli oli lämmin ja sain samalla haistella tämän partavettä. Aika tuntui menevän nopeasti ja pian olimmekin Eiffelin ylimmässä kerroksessa. Michael laski minut hetkeksi alas turvallisesta sylistään. Lähdin huterin jaloin kävelemään kohti kaidetta, josta näkisin Pariisin loistossaan. Kurkistin alas ja laitoin kiireellä silmät kiinni. Ei, en vain uskaltaisi katso alas.
- La valeur de gentilshommes, je vais partir maintenant pour un certain temps et revenir plus tard et vous chercher, hissipojan ääni kuului takaani.
- Merci! Etes-vous tout comme nous d'accord? Michaelin ääni vastasi. En kiinnittänyt keskusteluun sen enemään huomiota, vaan keskityin siihen, että uskaltaisinko vilkaista maisemia. Avasin toisen silmäni varoivaisesti ja sitten toisen, kunnes suljin ne saman tien. Olin niin keskittynyt pelkooni, etten ollut huomannut Michaelin lähestymistä. Niimpä kiljaisin, kun Michael laski kätensä hellästi hartioilleni. Täristen kauhusta syöksyin Michaelin syleilyyn. Tämä silitti rauhoittavasti selkääni ja kietoi sitten kätensä ympärilleni.
- Ei mitään hätää kulta, se olen vain minä, miehesi Michael Daniel Rosewood. Muistatko vielä minut? Ei mitään hätää muru! Michaelin naureskeleva ääni puheli korvaani. Huokaisin helpotuksesta ja käännyin ympäri. Michael irrotti otteensa minusta, mutta sieppasin äkkiä hänen kätensä takaisin vyötäisilleni. Lämmin henkäisy hyväili korvani juurta. Keskityin maisemaan. Se oli upea, sillä koko Pariisi oli valaistu loistoonsa! Riemukaaren tunnelmallinen valaistus, tummana virtaava Seine, Louvren taidemuseo, loivat oman tunnelmansa. Ihailin hetken ajan Seineä, jota pitkin etenivät hiljalleen pienet veneet, joissa istuivat rakastavaiset. Eiffelin juurella parveili ihmisiä ihailemassa tornia. Hymyillen siirsin katseeni kohti Pariisin katuja, valaistuja katuja. Erilaiset putiikit, ravintolat ja kahvilat reunustivat katuja. Maisema sai minut muistamaan, miksi olimmekaan asettuneet juuri Ranskaan. Ajatukseni keskeytyivät, kun Michael kysyi minulta jotain. En kuullut, joten jouduin kysymään mitä hän sanoi.
- Oletko sä onnellinen Huusari? Michael toisti kysymyksensä.
- Ai että oonko? Oon mä! Mulla on maailman upein, parhain, komein ja rakkain mies ja iso hevostila ja iso kartano ja koiria ja kissoja ja kaneja ja lampaita tulossa kohta ja musta tulee kohta täti ja pääsen taas pitkästä pitkästä aikaa kisaamaan jaja meille on tulossa uusia hevosia ja Kuunpihatot valmistuu ja puolimaneesi ja nurmikenttä! Mitä muuta vielä voisi nainen toivoa? vastasin hymyillen ja käännyin katsomaan hetkeksi Michaelia. Michaelin kasvoille levisi hitaasti hymy, jota rakastin.
*****************************************************************************************************************************************
Michaelin näkökulmasta:
Paremmin kuin loistavasti menneen ensimmäisen lomapäivän ja yön jälkeen vein vaimoni hotellin aamupalalle, sillä tiesin kokemuksesta tämän rakastavan hotellien aamupaloja. Suunnitelmissani oli pitää Huusari poissa hevosten ja muiden eläinten luota edes nämä kolme päivää, mutta kysymyshän kuuluikin, miten? Ei ole mikään helppo tehtävä pitää Huusarin kaltaisia naisia poissa rakastamiensa eläinten luota, saati sitten saada edes puoleksi tunniksi ottamaan aurinkoa rannalle tai ylipäätään rentoutumaan! Milloinkahan viimeksi olen päässyt nauttimaan vaimoni seurasta täysillä edes yhden päivän ilman, että seuraamme olisi liittynyt miljoona muuta ihmistä?
- Mitä sä mietit? hurmaava hymy kiinnitti huomioni. Käänsin hymyillen kasvoni vaimooni päin.
- Mietin vain sitä, että miten voisin saada sinut hetkeksi rentoutumaan, edes puoleksi tunniksi? Miten olisi vaikka rannalla lekottelu? katsoin tarkkaan vaimoni ilmettä.
- Son tylsää! Sitä paitsi auringossa makaamisesta voi saaha vaa huonolla tuurilla ihosyövän, Huusari tyrmäsi ehdotukseni. Niimpä niin. Huusari on niitä naisia, joka ei paikallaan kauaa viihdy. Yleensä hän haluaa tehdä jotain, eikä vaan istua paikallaan.
- Miten ois eläinpuistossa käynti? Tuola oli mainosta jostain sellasesta, Huusari jatkoi hymyillen. Sinne meni se haave saada tämä neito pysymään poissa eläinten luota edes hetkeksi aikaa! Muistaakohan hän ollenkaan kohta enää, että kaksikin voi aikaa viettää ilman eläimiä.
- Miten ois jos ekaks mentäs vaa rennosti syömää? Mä toivon, että saisin viettää kanssasi aikaa edes hetken, jos arvon rouva suo minulle hetken? väläytin hymyn ja ojensin käteni kumartaen Huusarin suuntaan.
- Sopii! Venaa, mä näytän ihan hirveältä! Laitan äkkiä hiukset. Mitä mä laitan päälle? Mitä me ollaan menossa tekee? Huusari hämmentyi. Toisinaan oli hauska huomata, kuinka helposti saikaan Huusarin hämmennyksiin, mutta aina se ei kivaa ollut.
- Aamupalalle mennään ensimmäiseksi ja josko sitten lähettäisiin vain kävelemään kaupungille ja katseleen maisemia? hymähdin. Samassa nainen oli jo kadonnut kylpyhuoneen puolelle, enkä voinut kuin jäädä odottamaan tätä.
Naisilla tunnetusti kestää laittaa itsensä valmiiksi, eikä Huusari ole poikkeus silloin kun innostuu itseään laittamaan. Ei hänen kyllä koskaan tarvitsisi laittaa itseään, koska on upea nainen jo valmiiksi. Kuullessani kylpyhuoneen oven käyvän, käännyin ympäri henkäistäkseni syvään. Ovesta astui häikäisevän upea vaimoni kesämekossa ja tummat kiharansa ylös laitettuna. Yllään hällä oli vielä hänelle ostamani korut, sekä balleriinat. Parilla harppauksella olin päässyt vaimoni luo ihastelemaan hänen kauneuttaan. Miksi näitä hetkiä ei useammin ollut?
Kävellessämme Pariisin keskustassa en voinut olla kääntymättä välillä ihailemaan toisen kauneutta. Sivusilmällä saatoin nähdä kuinka muut miehet kääntyivät välillä Huusarin perään vilkaisemaan. Eikö heillä äly riittänyt, että vaimoni on varattu minulle? Huusari on luonteeltaan vaatimaton, joten pienetkin huomionosoitukset saavat hänet lähes poikkeuksetta hämilleen. Sen verran ärsytti perään katsovat miehet, että täytyi kokeilla lopettavatko he jos osoitan rakkautta Huusaria kohtaan. Vilkaistessani ärtyneenä katsojien suuntaan, havahtui Huusarikin ihmettelemään mitä tapahtuu. Ilmeisesti hän ei ollut edes huomannut katselijoita.
- Ai häh? Mä en ees huomannut et joku kattoo! Tiiäkkö mitä, sua tässä naiset töllää. Yks on nii komea, että mustasukkaseks vois melekee ruveta! Hei kato kuin upee sormus! WAU! Huusari hymyili kainalossani. Tiukensin otettani naisesta ja suuntasin katseeni vitriiniin, jonne nainen osoitti. Kieltämättä sormus näytti upealta.
- Jaahas, vai sormuksia sitä vaa katellaan! Eikö vihkosormus riitä? Hyvä on, tuuhan, mennään ostaan se!
- Doddi, minne sitte? hymyilevä vaimoni kääntyi katsomaan suoraan silmiini.
- Miten ois kävelylenkki Pariisin keskustassa? hymähdin.
- Ehottomasti! Mihin suuntaan? Huusari lähti jo liikenteeseen, joten sain ottaa muutaman juoksuaskeleen, jotta saisin tämän kiinni ennenkuin hän ehtisi mennä hukkaan.
- Stop tykkänään, oota nyt hetkinen, nauroin.
- En aatellu koko päivää joutua juokseen sun perässä, joten miten ois tänään semmonen rauhallinen kävelylenkki, sitten vaikka shoppailua ja romanttinen ruokailu, jos arvon rouva sallii? jatkoin.
-. Passaa, kuulostaa hauskalta, joten ois sit viisainta toteuttaa nää, Huusari vastaa yllätyksekseni. Luulin joutuvani taistelemaan tästä asiasta, mutta en onneksi.
*****************************************************************************************************************************************
- Kuule, voitasko me joskus mennä muulloinki lomalle jonneki? Taisiis ei mitään sittenkään, Huusarin hiljainen ääni keskeytti ajatukseni.
- Tottakai! Minne haluaisit? katsoin kysyvästi naiseen.
- Emmää tiiä, hän vastasi.
- Hei! Mää kyllä toivoisin et sää sanosit minne haluiaisit niin voisin järjestää joskus, joten anti tulla, käännän katseeeni tiestä suoraan Huusarin silmiin.
- Muista sit et sää ajat! Huusari toteaa.
- Ja mä venaan, et sä kerrot minne haluat
- Minne sää haluat?
- Naiset ensin
- No ei kyllä täsä asiasa
- Miks muka ei?
- Siks ku mä en oikiasti tiiä
- Mä tiiän et sulla on joku salanen haave
- Suomen lappiin talvella
*****************************************************************************************************************************************
Saapuessamme takaisin kolmen lomapäivän jälkeen tilallemme, kurvasin huvin vuoksi autolla koko tilan läpi.
- HEI EIKS TOI OLLUKKI SANNI? Huusarin nauru keskeytti hetkeksi huomioni tarhassa laukkaavasta Rellasta.
- Misä, mitä? Oot muuten teheny upeaa jälkeä Rellan kans! Sehän on ihan sikke hyväs lihaskunnossa! ihastelin vaimoni kisaratsua.
- Tuola Kastemaneesin tykönä olevalla valkosella puupenkillä. Nii sielä se istu sen poikakaverinsa Leon kainalosa. Sitä ihimettelen ku Della näytti seisovan vieres varsin tylsistyneenä, et taitaa kohta nuoripari saaha jalat alle ku tuo tamma pistää töpinäks, Huusari nauroi.
- Rellan kunto on kyllä sun ansiota! Kukakohan se valmentaakaan meitä aina ja treenaa Rellaa usein? Huusari jatkoi hymyillen ja katsoi silmiin.
- Jaa Emmiki näyttää löytäneen jonku mukavalmentaan sitä Sirun kans? Ettei vaan nuori rakkaus kohta leiskuis ku tuohon mallii korjataa toisten istuntaa? hymähdin. Kastanjankentän tapahtumat näyttivät varsin mielenkiintosilta, joten löin kaasun pohjaan ja jatkoimme matkaa kohti talleja.
- Mites se Minka tuonne eksyny? Vihoin seki tuo näytille sitä sen Eliaskohan se oli? Emmillä mun kuulemien mukkaan Kaapo Andersson- Nilsson. Minkalla Elias, jota se ei kyllä myönnä, mut tuo näyttää siltä et joku koittaa hämätä täsä asiasa, Huusari nauroi ja osoitti ulkoratsastuskenttiä ympyröiviä istutuksia.
- Jaahas, onko vielä jotain muuta mitä en tiiä ja pitäs tietää? hymähdin.
- Noo, Sarallahan on Kassu, jos et tienny. Ja ne on vallannut Kastanjan heiniksen käyttöön. Suosittelisin oleen menemättä sinne jos kuuluu vähäkään hihitystä, Huusari kertoi.
- Mistä ihimeestä tiiät nää kaikki? ihmettelin.
- Oon niin palio Kastanjas ku sieläki riittää hommia ja te kaikki muut ootta muissa talleissa. Nii Kastanjas kuulee ja näkkee vähä kaikenlaista, Huusari selitti.
- Ai joo en yhtään ihmettele. Muistan sen yhenki kerran ku jotku oli valavonu vissii pikkasen liikaa..
" Sitten kuuluu ääni, kun hammaspeikko laukkaa sateenkaareen Huusari Riinan selässä. Ja Huusari tietty ykssarvinen", Emmi selitti nauraen. Ööh?
" Hei, onks ne viime aikoina ollu pilvilinnoisa? Non kyllä aika söötti pariskunta! " Saran ääni jatkoi. Ketkä ne?
" Joo Huusarihan totes eilen, et se on lähössä matkoille, muka työmatkalle. Taatusti joku romanttinen loma Michaelin kans jossain niien salasella mökillä tai niien huvipurjeella! " Minka totesi.
" Joo, en yhtään ihimettelis! On kyllä jo aikaki niienki päästä joskus lomalle! " Sanni hymyili. Totta, mutta mistä ihmeestä he arvasivat, että ollaan menossa lomalle? Onneksi harva tietää missä huvipurtemme on, niin saadaan rauhassa nauttia elämästä. Siinä asiasa tytöt on kyllä oikiasa, et on jo aikaki lähteä lomalle. Huusari vielä väsyttää ittensä kokonaan tuolla menolla! Pilvilinnat kuulostaa joltain mitä vois toteuttaa.
- Mitä sää oikein mietit? Huusari hymyili kauniina vieressä.
- Sitä että kuin onnellinen mää oon!
- No?
- Je t'aime Huusari
- Je t'aime!
Suomennoksia:
Est-ce que gentilshommes à venir à bord? Pour admirer la vue du haut de la Tour Eiffel? C'est un lieu idéal pour montrer son amour! = Haluaako herrasväki tulla kyytiin? Ihailemaan Eiffelin huipulta näkymiä? Siellä on mahtava paikka osoittaa rakkauttaan!
Ici, vous allez, et entrez dans la = Olkaa hyvät, ja astukaa sisään
La valeur de gentilshommes, je vais partir maintenant pour un certain temps et revenir plus tard et vous chercher = Arvon herrasväki, minä poistun nyt hetkeksi ja palaan myöhemmin hakemaan teidät
Merci! Etes-vous tout comme nous d'accord? = Kiitoksia! Onko kaikki niinkuin sovimme?
Je t'aime Huusari = Rakastan sinua Huusari!
Maastoesteiden ylitse käy tieni
19.12.2015 on vuorossa maastoestetunti. Koska Ranskaankin on saapunut jo myöhäissyksy niin tunti pidetään Kastemaneesissa (=kokomaneesi). Tunnilla on tarkoituksena käydä hieman läpi maastoesteitä ja hakea ratsukoille mahdollisesti hommaan rutiinia ja tutustua uusiinkin linjoihin jos mahdollista. Tunnista ilmestyy pohjatarina ja tunti kuitataan vastaamalla tunninpitäjän kysymyksiin.
Tunnilla saa osallistua joko omalla hevosella tai ratsastuskoulu Kastanjan hevosilla. Tunnilla mahtuu useampi henkilö, sillä maneesimme on iso ja molemmat sen kentistä on meidän käytössä tuolloin. Jos tulee kauempaa, saa majoittaa hevosensa Jääntalliin, josta löytyy vapaita karsinoita. Ilmoittaudu viimeistään 19.12.2015 klo: 20.00 foorumin topassamme.
Tunnilla saa osallistua joko omalla hevosella tai ratsastuskoulu Kastanjan hevosilla. Tunnilla mahtuu useampi henkilö, sillä maneesimme on iso ja molemmat sen kentistä on meidän käytössä tuolloin. Jos tulee kauempaa, saa majoittaa hevosensa Jääntalliin, josta löytyy vapaita karsinoita. Ilmoittaudu viimeistään 19.12.2015 klo: 20.00 foorumin topassamme.