Lumipeite kaunisti entisestään upeaa maisemaa ja loi jouluista tunnelmaa. Sumetron Sinvatin ja Suomipojan vetämä reki eteni kevyesti eteenpäin. Reen kyydissä olevat lauloivat hilpeästi joululauluja.
Saapuessamme Bour-en-Bresseen pienet lapset toivat hevosille omenia, sillä harvemmin kaupungissa käy hevoskulkue kaduilla kulkemassa.
Juhlaan valmisttauduttiin hyvissä ajoin, sillä vieraita oli tulossa Suomesta saakka. Oma pukuni löytyi vaatehuoneesta ja sopi mielestäni täydellisesti näihin juhliin. Syvän sininen puku oli mielestäni todella kaunis ja halusin käyttää sitä juuri tänään. Kokosin hiukset ylös juhlavaan kampaukseen, sekä laitoin näyttävän hiuskoristeen. Korut olivat Michaelin kihlajaislahjaksi ostamat hopeiset korut, joissa oli pieni laukkaava hevonen. Kengiksi valikoitui syvän siniset korkokengät, yhdet lempi kengistäni juhliin.
Ilta sujui rauhalliseen malliin, joten sopivalla hetkellä pujahdin vilkaisemaan talliin pientä Sisu- varsaa joka syntyi varhain aamulla. Pieni suomenhevosvarsa nousi pontevasti jaloilleen ja tuli tervehtimään. Silitin hetken ajan varsaa. Siitä aisti pienen elämän ilot.
- Missä välissä sä tänne livahit? Michaelin hiljainen ääni kantautui selkäni takaa.
- Huh, misä vaiheesa sä siihen ilmestyi? säikähdin.
- Muutamat kerkesivät jo ihmetellä missä oikein olet. Sielä on juhlat täydessä tohinassa menossa, Michael naurahti.
- Halusin vaan tulla kattoon onko Sisulla kaikki hyvin, totesin.
- Sisuko se on? Sopii kyllä tälle oripojalle nimeks! Michael kumartui silittämään pientä varsaa.
- Ja nyt takas juhlimaan!
- Huusari, tehän alatta oppia järjestämään juhlia! äitini, Canielle, käveli meitä kohden.
- No son lohduttava kuulla! naurahdin.
- Me ollaan ehditty jo tavata aikalailla kaikki Heppisläiset, isäni, Daniel jatkoi.
- Hyvä. Onko kukaan ehtinyt näyttää vielä uusinta asukkiamme, Sisu-varsaa? naurahdin.
- Joo, Bella näytti Bean kanssa ennen juhlia. Siitä tulee vielä hyvä kenttäratsu sulle! isä jatkoi.
- Sandra ja Mika! Oottako te nähäny vielä näitten remppaamaa majataloa? Siitä tuli aika hieno, äiti huomasi mieheni vanhemmat.
- Pikasesti ollaan nähty jotain. Aateltiin, että huomena kyllä pittää käyvä kahtoon. Luulen, että nyt nuoriso pitää jatkot siellä, Sandra naurahti.
- Nojoo, se taitaa pitää paikkaansa, Michael nauroi.
- Me voisimme olla valmiita menemään lepämään. Alamme olla jo vanhoja, Margareth ja Anthony, Michaelin isovanhemmat ilmestyivät kahvipöydän luota.
- Se passaa. Teille onki hyvät huoneet varattu täältä Bellalta ja Kristianilta, hymyilen.
- Minä ja Daniel nukutaan Hurzan ja Michaelin luona, niin saatta te vallata tämän talon, äitini hymyilee.
- Mummuuu! Kato, Bea kipittää luoksemme näyttämään nukkeaan.
- Sulla on kyllä syötävän sulonen mekko! ihastelen pienen neidin mekkoa jälleen kerran.
- Vitsit, me onnistuttiin hyvin! Bella nauroi upeassa puvussaan.
- Huomena sit käydään porukalla ratsastamassa huikkaan iloisesti ennenkuin suuntaan kohti seisovaa pöytää.
- Täytyy myöntää, että oon positiivisesti yllättyny kuin onnellisilta ihmiset näyttää! Sarakin Kasperinsa kanssa näytti onnelliselta, kun he hakivat majatalon yhden sviitin avainta. Ja Minkakin hehkui iltapuvussaan sen nuoren miehen rinnalla. Jokohan kohta saa onnitella? Sannikihan hehkuu onnea Leon kans, nauroin katsellessamme vieraita.
- Oikee rakkaden juhla, mieheni totesi.
- Tähtitaivas, ilotulitus, rakas vierellä..
- Oikee rakkauden juhla, siinä oot oikeessa. Kato nyt sun vanhemmatkin on pistäneet parasta ja ovat oikeasti upea pari.
- Huusari, saaks johonki majatalon huoneisiin avainta? Minka keskeytti. Käännyn katsomaan häntä ja näen hänen vieressään hänen seuralaisensa.
- Huusari Rosewood esittäytyy. Tottakai! Saatta sviitin, josta löytyy omat kylppärit ja kaikki, kas tässä. Ja pitäkää hauska ilta! isken silmää nauraen.
-Mitä jos mekin lähdettäisiin levähtämään? pehmeä ääni keskeyttää ajatukseni.
Saapuessamme Bour-en-Bresseen pienet lapset toivat hevosille omenia, sillä harvemmin kaupungissa käy hevoskulkue kaduilla kulkemassa.
Juhlaan valmisttauduttiin hyvissä ajoin, sillä vieraita oli tulossa Suomesta saakka. Oma pukuni löytyi vaatehuoneesta ja sopi mielestäni täydellisesti näihin juhliin. Syvän sininen puku oli mielestäni todella kaunis ja halusin käyttää sitä juuri tänään. Kokosin hiukset ylös juhlavaan kampaukseen, sekä laitoin näyttävän hiuskoristeen. Korut olivat Michaelin kihlajaislahjaksi ostamat hopeiset korut, joissa oli pieni laukkaava hevonen. Kengiksi valikoitui syvän siniset korkokengät, yhdet lempi kengistäni juhliin.
Ilta sujui rauhalliseen malliin, joten sopivalla hetkellä pujahdin vilkaisemaan talliin pientä Sisu- varsaa joka syntyi varhain aamulla. Pieni suomenhevosvarsa nousi pontevasti jaloilleen ja tuli tervehtimään. Silitin hetken ajan varsaa. Siitä aisti pienen elämän ilot.
- Missä välissä sä tänne livahit? Michaelin hiljainen ääni kantautui selkäni takaa.
- Huh, misä vaiheesa sä siihen ilmestyi? säikähdin.
- Muutamat kerkesivät jo ihmetellä missä oikein olet. Sielä on juhlat täydessä tohinassa menossa, Michael naurahti.
- Halusin vaan tulla kattoon onko Sisulla kaikki hyvin, totesin.
- Sisuko se on? Sopii kyllä tälle oripojalle nimeks! Michael kumartui silittämään pientä varsaa.
- Ja nyt takas juhlimaan!
- Huusari, tehän alatta oppia järjestämään juhlia! äitini, Canielle, käveli meitä kohden.
- No son lohduttava kuulla! naurahdin.
- Me ollaan ehditty jo tavata aikalailla kaikki Heppisläiset, isäni, Daniel jatkoi.
- Hyvä. Onko kukaan ehtinyt näyttää vielä uusinta asukkiamme, Sisu-varsaa? naurahdin.
- Joo, Bella näytti Bean kanssa ennen juhlia. Siitä tulee vielä hyvä kenttäratsu sulle! isä jatkoi.
- Sandra ja Mika! Oottako te nähäny vielä näitten remppaamaa majataloa? Siitä tuli aika hieno, äiti huomasi mieheni vanhemmat.
- Pikasesti ollaan nähty jotain. Aateltiin, että huomena kyllä pittää käyvä kahtoon. Luulen, että nyt nuoriso pitää jatkot siellä, Sandra naurahti.
- Nojoo, se taitaa pitää paikkaansa, Michael nauroi.
- Me voisimme olla valmiita menemään lepämään. Alamme olla jo vanhoja, Margareth ja Anthony, Michaelin isovanhemmat ilmestyivät kahvipöydän luota.
- Se passaa. Teille onki hyvät huoneet varattu täältä Bellalta ja Kristianilta, hymyilen.
- Minä ja Daniel nukutaan Hurzan ja Michaelin luona, niin saatta te vallata tämän talon, äitini hymyilee.
- Mummuuu! Kato, Bea kipittää luoksemme näyttämään nukkeaan.
- Sulla on kyllä syötävän sulonen mekko! ihastelen pienen neidin mekkoa jälleen kerran.
- Vitsit, me onnistuttiin hyvin! Bella nauroi upeassa puvussaan.
- Huomena sit käydään porukalla ratsastamassa huikkaan iloisesti ennenkuin suuntaan kohti seisovaa pöytää.
- Täytyy myöntää, että oon positiivisesti yllättyny kuin onnellisilta ihmiset näyttää! Sarakin Kasperinsa kanssa näytti onnelliselta, kun he hakivat majatalon yhden sviitin avainta. Ja Minkakin hehkui iltapuvussaan sen nuoren miehen rinnalla. Jokohan kohta saa onnitella? Sannikihan hehkuu onnea Leon kans, nauroin katsellessamme vieraita.
- Oikee rakkaden juhla, mieheni totesi.
- Tähtitaivas, ilotulitus, rakas vierellä..
- Oikee rakkauden juhla, siinä oot oikeessa. Kato nyt sun vanhemmatkin on pistäneet parasta ja ovat oikeasti upea pari.
- Huusari, saaks johonki majatalon huoneisiin avainta? Minka keskeytti. Käännyn katsomaan häntä ja näen hänen vieressään hänen seuralaisensa.
- Huusari Rosewood esittäytyy. Tottakai! Saatta sviitin, josta löytyy omat kylppärit ja kaikki, kas tässä. Ja pitäkää hauska ilta! isken silmää nauraen.
-Mitä jos mekin lähdettäisiin levähtämään? pehmeä ääni keskeyttää ajatukseni.
Piparinmetsästyksen arvonnan voittajat
3 luukussa käynnistyi kisa, jossa metsästettiin pipareita. " Kaikki piparit löytäneet osallistuvat arvontaan, josta kaksi onnellista voittaa valmennuksen haluamassaan lajissaan (koulu-, este- ja maastoesteillä ollaan tähän mennessä valmennettu.) "
Arvonnassa Jannica ja Minka voittivat molemmat yhden valmennukset. Onnea molemmille!
Ilmoitelkaas vaikkapa sähköpostiimme, vieraskirjaan tai foorumille ketä valmennan ja missä lajissa. :) Valmennuskommentit kirjoitan ensi viikonloppuna tai jo viikon aikana jos ehdin. (joka päivä sanakoe, niin en välttämättä viikolla ehdi, mutta viikonloppuisin on jo aikaa kirjoitella. )
Arvonnassa Jannica ja Minka voittivat molemmat yhden valmennukset. Onnea molemmille!
Ilmoitelkaas vaikkapa sähköpostiimme, vieraskirjaan tai foorumille ketä valmennan ja missä lajissa. :) Valmennuskommentit kirjoitan ensi viikonloppuna tai jo viikon aikana jos ehdin. (joka päivä sanakoe, niin en välttämättä viikolla ehdi, mutta viikonloppuisin on jo aikaa kirjoitella. )
6.12.2015 Yllätystunti
Osallistujat:
Jannica - Sugar Sorrow AD
Hilde - Brenin Pendefig Nips
Emmi - Minionin Disaster " Disa "
Sara - Silva Transition " Ralli "
Sanni - Eloquence Sapphire " Domino "
Nelli - Bassenthwaite Jagajets Aznavour " Suklaa "
Tiffany - Àlainn Breda " Breda "
Kävelin Bea mukanani Kastemaneesiin. Nostin hänet mukana tuomani ämpärin päälle. Tänään mentäisiin ilman satulaa rennosti! Pian ratsukot saapuivat kentälle. Ensimmäisenä tulivat Suklaa ja Domino ja sitten tulivat Sorrow ja Ben. - No muttas, missäs ovat Breda, Ralli ja Disa? ihmettelin muille tuntilaisilleni. - Tallista ainakin kuului huutoa, Hilde vastasi hieman hilpeästi. - Joo, sieltä tais juosta justiin Disa käytävällä! Sanni huusi perääni. - Heti tänne! Mitä sää sinne meet! Voi ei kaurapussi onjo puoliksi tyhjä, tätä ei sovi näyttää Huusarille ja Bellalle! Piilota tää jonnekki! Äkkiä! kuuluu Emmin ja Saran hätääntyneitä huudahduksia. Astelin talliin rauhallisena. - Voi järkytys mikä siivo! Noh, siivotaan tämä tunnin jälkeen. Oletteko te nyt valmiita? sanoin rauhallisella äänellä. - Tuota me, nii tuota tuota… Ööh me vaa tässä leikittii, Emmi vastasi välttelevästi. -Hahhaha! Olipa näköjää teillä rajut leikit! Hahaha! Näytätte siltä kuin yllättäisin teiät kanvarkaalta. Hihhi! Kana vielä puuttuu. Anteeksi, mua vähä naurattaa! sanoin yrittäen samalla naurua pidätellä. Ja lopulta epäonnistuin ja purskahin raikuvaan nauruun. Sara ja Emmi katsoivat hämmentyneesti toisiaan. - Tulkaa nyt toki tunnille, sanoin nauraen ja lähdin kävelemään kenttää kohti Sara ja Emmi perässäni.
- Noniin, tänään olisi tarkoitus mennä rentoa ja rauhallista menoa! Ja lopputunnista teemme jotain kivaa. puhuin tuntilaisilleni reippaasti. - Joo! kiva kivaa! Bea huutaa. Kaikki purskahtaa nauruun. - Noniin menkääs uralle kävelemään pitkin ohjin. huudahdan ja kaikki lähtevät uralle.
Alkuverryttelyt on kuta kuinkin tehty ja annan uutta käskyä: - Nyt otetaan venytyksiä ratsastajalla! Päästäkää ohjaksista irti ja venyttäkää oikea käsi vasemman jalan varpaita kohti ja sitten toisin päin! Jos yletyttä niin ottakaa varpaista kiinni!
- Uuuaaaahh! Apua! Aits! Sara huutaa. Juoksen Saraa kohti joka istuu maassa kaksin käsin takapuolestaan kiinni pitäen. -Eikai käynyt kuinkaan? kysyn naurua pidätellen. - Ei! Hihhihhi! Saraki nauraa. - Aijai! selkäni takaa kuuluu Emmin voihkasu. Nyt en enää pysty pidättelemään naurua. Kohta kaikki yhtyvät mukaan nauramaan. - Hei te voitte pitää toisella käellä ohjaksista kiinni! Ja kaikki jotka pystyvät niin ei ota ohjaksia! huudan kaikille suopeasti. - Minä ainakin pärjään ilman ohjaksia! Sanni ja Nelli sanovat yhtä aikaa. - Jaa a! Sehän sitten nähdään!
- Nyt voisitta vaikka vuorostaan ottaa jonkun leikin! Mitä haluaisitta leikkiä?
- Voidaanks me ottaa maa-meri-laivaa? Tiffany kysyy.
- Joo totta kai! Käykö se teille Hilde ja Jannica?
- Joo, kyllä se meille sopii! Jannica ja Hilde vastaavat.
- Hyvä! Nonii! Tässä on vaikka maa ja täällä meri ja täällä laiva! sanon samalla piirtäen viivoja maahan. - Lähetääs laivasta. Sanon samalla kun ratsastajat järjestäytyvät riviin.
- Maa! käskyni kiirii maneesiisa. Ratsukot lähtevät laukkaamaan maata kohti. Jahas, Benillä on kova halu voittaa. No ohhoh! Domino laukkaa yksin ja ensinmäisenä maa -viivalle.
- No muttas mihin sinä jätit ratsastajas? kysyn samalla ottaen Dominon suitsista kiinni. - Ihhahaa! hevonen vastaa minulle ja heilauttaa päänsä ylös. - Uh! kuuluu Sannin valitusta laiva- viivan päältä. - Heiii! Päätit sitte näköjää jäähä matkalle. vitsailen Sannille, joka on päässyt jo ylös ja kävelee meitä kohti. - Joo niin tais käydä! Mutta eihän se mun vika ollu! Mitäs Domino lähti niin nopeasti, Sanni nurisee. - Nooh, älähän nyt! Ei Domino sitä tahallaan tehnyt. Vai mitä? sanon huulta purren etten alkaisi nauramaan ja katson Dominoa. - No niinpä näyttää, Sanni tuhahti mutta alkoi lopulta nauramaan.
- Noniin eiköhän mennä ulos, kun kerta aurinko alkoi paistamaan näin komeasti, sanon leveästi hymyilen ja vilkaisen samalla rannekelloani. - Ottakaas käyn hakemassa äkkiä Tähtösen. Tulen hetken päästä, huikkasin samalla kun juoksin Jääntallia kohti. Päätän mennä satulahuoneen kautta hakemassa suitset Tähtöselle. Nappaan nopeasti suitset naulakosta ja juoksen tähtösen karsinaan. Pujotan suitset päähän ja laitan nopeasti remmit kiinni. - Onneksi joku on harjannut Tähtösen, ajattelen samalla, kun laitan kypärän päähän ja talutan Tähtöstä ulos. - Huhhhu! Miten minä sinun selkääsi pääsenkään, mietin tammalle. - Minä voin auttaa sinua, ääni kuuluu selkäni takaa. - Apua! henkäisen ja hypähdän sivulle. - Ai se olitkin vain sinä! katson Kristiania. - Noniin, haluatko nyt sinne selkään? Minä punttaan. Yks, kaks ja nyt! Kristian sanoo samalla työntäen minua Tähtösen selkää kohti. - Kiitos! henkäisen. - Ainii! Bea on tuolla , sanon samalla osoittaen Kastanjantallin suuntaan kun kiristän leukahihnaa. - Et vihtis ottaa sitä. Mää tuun kohta kyllä takasi, sanon anovasti. - Joo. Mää otan sen kyllä. Älä huoli, Kristian sanoi pehmeästi. Annoin Tähtösen luvan lähtä liikkeelle. Ravasin muiden ratsastajien joukkoon ja sanoin ääneni täynnä leikkiä: - Nyt mentiin laukkaamaan hiekkarannoille!
Lähdimme ravamaan metsätietä pitkin. Pian eteemme avautui pitkä hiekkaranta.
- Noniin anti mennä! huudan samalla kun nostan laukan. - Jiiihaaa! Sara ja Emmi huutavat samalla laukaten ohitseni. - Jaahas! Vai sillä lailla! sanon Tähtösellä ja annan enemmän vapaata ohjaa. - Paremmalla eeelle! Sanni huutaa laukaten Dominolla eelleni. - Hei! Ette kai aijo jäähä pitämään perää?
- Eijeji! Älkää laukatko sinne! yritän huutaa heille. Mutta he ovat jo kaukana eivätkä kuule. - Mennään me ainakin vesirajalle laukkaamaan ja kohta saammekin ehtiä heitä puskista ynnä muista, sanon Jannicalle, Hildelle ja Tiffanylle nauraen. Ja lähdemme laukkaen kohti vesirajaa.
- Huhuu! Missä te olettee? huhuilemme Saraa, Emmiä ja Sannia. - Aiajai! Mä oon aianaki täällä! kuuluu puskasta Saran ääni. - Ja me täällä! kuuluu Sannin ja Emmin ääni toisesta puskasta. - Miten te sinne päädyitte? kysyn heiltä nauraen. - En kyllä tiiä, Emmi vastaa.
Jannica - Sugar Sorrow AD
Hilde - Brenin Pendefig Nips
Emmi - Minionin Disaster " Disa "
Sara - Silva Transition " Ralli "
Sanni - Eloquence Sapphire " Domino "
Nelli - Bassenthwaite Jagajets Aznavour " Suklaa "
Tiffany - Àlainn Breda " Breda "
Kävelin Bea mukanani Kastemaneesiin. Nostin hänet mukana tuomani ämpärin päälle. Tänään mentäisiin ilman satulaa rennosti! Pian ratsukot saapuivat kentälle. Ensimmäisenä tulivat Suklaa ja Domino ja sitten tulivat Sorrow ja Ben. - No muttas, missäs ovat Breda, Ralli ja Disa? ihmettelin muille tuntilaisilleni. - Tallista ainakin kuului huutoa, Hilde vastasi hieman hilpeästi. - Joo, sieltä tais juosta justiin Disa käytävällä! Sanni huusi perääni. - Heti tänne! Mitä sää sinne meet! Voi ei kaurapussi onjo puoliksi tyhjä, tätä ei sovi näyttää Huusarille ja Bellalle! Piilota tää jonnekki! Äkkiä! kuuluu Emmin ja Saran hätääntyneitä huudahduksia. Astelin talliin rauhallisena. - Voi järkytys mikä siivo! Noh, siivotaan tämä tunnin jälkeen. Oletteko te nyt valmiita? sanoin rauhallisella äänellä. - Tuota me, nii tuota tuota… Ööh me vaa tässä leikittii, Emmi vastasi välttelevästi. -Hahhaha! Olipa näköjää teillä rajut leikit! Hahaha! Näytätte siltä kuin yllättäisin teiät kanvarkaalta. Hihhi! Kana vielä puuttuu. Anteeksi, mua vähä naurattaa! sanoin yrittäen samalla naurua pidätellä. Ja lopulta epäonnistuin ja purskahin raikuvaan nauruun. Sara ja Emmi katsoivat hämmentyneesti toisiaan. - Tulkaa nyt toki tunnille, sanoin nauraen ja lähdin kävelemään kenttää kohti Sara ja Emmi perässäni.
- Noniin, tänään olisi tarkoitus mennä rentoa ja rauhallista menoa! Ja lopputunnista teemme jotain kivaa. puhuin tuntilaisilleni reippaasti. - Joo! kiva kivaa! Bea huutaa. Kaikki purskahtaa nauruun. - Noniin menkääs uralle kävelemään pitkin ohjin. huudahdan ja kaikki lähtevät uralle.
Alkuverryttelyt on kuta kuinkin tehty ja annan uutta käskyä: - Nyt otetaan venytyksiä ratsastajalla! Päästäkää ohjaksista irti ja venyttäkää oikea käsi vasemman jalan varpaita kohti ja sitten toisin päin! Jos yletyttä niin ottakaa varpaista kiinni!
- Uuuaaaahh! Apua! Aits! Sara huutaa. Juoksen Saraa kohti joka istuu maassa kaksin käsin takapuolestaan kiinni pitäen. -Eikai käynyt kuinkaan? kysyn naurua pidätellen. - Ei! Hihhihhi! Saraki nauraa. - Aijai! selkäni takaa kuuluu Emmin voihkasu. Nyt en enää pysty pidättelemään naurua. Kohta kaikki yhtyvät mukaan nauramaan. - Hei te voitte pitää toisella käellä ohjaksista kiinni! Ja kaikki jotka pystyvät niin ei ota ohjaksia! huudan kaikille suopeasti. - Minä ainakin pärjään ilman ohjaksia! Sanni ja Nelli sanovat yhtä aikaa. - Jaa a! Sehän sitten nähdään!
- Nyt voisitta vaikka vuorostaan ottaa jonkun leikin! Mitä haluaisitta leikkiä?
- Voidaanks me ottaa maa-meri-laivaa? Tiffany kysyy.
- Joo totta kai! Käykö se teille Hilde ja Jannica?
- Joo, kyllä se meille sopii! Jannica ja Hilde vastaavat.
- Hyvä! Nonii! Tässä on vaikka maa ja täällä meri ja täällä laiva! sanon samalla piirtäen viivoja maahan. - Lähetääs laivasta. Sanon samalla kun ratsastajat järjestäytyvät riviin.
- Maa! käskyni kiirii maneesiisa. Ratsukot lähtevät laukkaamaan maata kohti. Jahas, Benillä on kova halu voittaa. No ohhoh! Domino laukkaa yksin ja ensinmäisenä maa -viivalle.
- No muttas mihin sinä jätit ratsastajas? kysyn samalla ottaen Dominon suitsista kiinni. - Ihhahaa! hevonen vastaa minulle ja heilauttaa päänsä ylös. - Uh! kuuluu Sannin valitusta laiva- viivan päältä. - Heiii! Päätit sitte näköjää jäähä matkalle. vitsailen Sannille, joka on päässyt jo ylös ja kävelee meitä kohti. - Joo niin tais käydä! Mutta eihän se mun vika ollu! Mitäs Domino lähti niin nopeasti, Sanni nurisee. - Nooh, älähän nyt! Ei Domino sitä tahallaan tehnyt. Vai mitä? sanon huulta purren etten alkaisi nauramaan ja katson Dominoa. - No niinpä näyttää, Sanni tuhahti mutta alkoi lopulta nauramaan.
- Noniin eiköhän mennä ulos, kun kerta aurinko alkoi paistamaan näin komeasti, sanon leveästi hymyilen ja vilkaisen samalla rannekelloani. - Ottakaas käyn hakemassa äkkiä Tähtösen. Tulen hetken päästä, huikkasin samalla kun juoksin Jääntallia kohti. Päätän mennä satulahuoneen kautta hakemassa suitset Tähtöselle. Nappaan nopeasti suitset naulakosta ja juoksen tähtösen karsinaan. Pujotan suitset päähän ja laitan nopeasti remmit kiinni. - Onneksi joku on harjannut Tähtösen, ajattelen samalla, kun laitan kypärän päähän ja talutan Tähtöstä ulos. - Huhhhu! Miten minä sinun selkääsi pääsenkään, mietin tammalle. - Minä voin auttaa sinua, ääni kuuluu selkäni takaa. - Apua! henkäisen ja hypähdän sivulle. - Ai se olitkin vain sinä! katson Kristiania. - Noniin, haluatko nyt sinne selkään? Minä punttaan. Yks, kaks ja nyt! Kristian sanoo samalla työntäen minua Tähtösen selkää kohti. - Kiitos! henkäisen. - Ainii! Bea on tuolla , sanon samalla osoittaen Kastanjantallin suuntaan kun kiristän leukahihnaa. - Et vihtis ottaa sitä. Mää tuun kohta kyllä takasi, sanon anovasti. - Joo. Mää otan sen kyllä. Älä huoli, Kristian sanoi pehmeästi. Annoin Tähtösen luvan lähtä liikkeelle. Ravasin muiden ratsastajien joukkoon ja sanoin ääneni täynnä leikkiä: - Nyt mentiin laukkaamaan hiekkarannoille!
Lähdimme ravamaan metsätietä pitkin. Pian eteemme avautui pitkä hiekkaranta.
- Noniin anti mennä! huudan samalla kun nostan laukan. - Jiiihaaa! Sara ja Emmi huutavat samalla laukaten ohitseni. - Jaahas! Vai sillä lailla! sanon Tähtösellä ja annan enemmän vapaata ohjaa. - Paremmalla eeelle! Sanni huutaa laukaten Dominolla eelleni. - Hei! Ette kai aijo jäähä pitämään perää?
- Eijeji! Älkää laukatko sinne! yritän huutaa heille. Mutta he ovat jo kaukana eivätkä kuule. - Mennään me ainakin vesirajalle laukkaamaan ja kohta saammekin ehtiä heitä puskista ynnä muista, sanon Jannicalle, Hildelle ja Tiffanylle nauraen. Ja lähdemme laukkaen kohti vesirajaa.
- Huhuu! Missä te olettee? huhuilemme Saraa, Emmiä ja Sannia. - Aiajai! Mä oon aianaki täällä! kuuluu puskasta Saran ääni. - Ja me täällä! kuuluu Sannin ja Emmin ääni toisesta puskasta. - Miten te sinne päädyitte? kysyn heiltä nauraen. - En kyllä tiiä, Emmi vastaa.